puoliruokahöpinää.

Niin, jo kauan ennen puberteetti-ikää useimmilla on ollut ensimmäinen ihastuksensa tai jopa seurustelusuhteensa, joka on solmittu hiekkalaatikolla. Rakkaus on elämissämme aina läsnä, joka hetki jossain määrin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Rakkaus on niin vaikea mutta kiehtova aihe niin kirjoissa, elokuvissa, musiikissa kuin muussa mediassakin. Kaikkialla on rakkautta, siltä ei tunnu voivan välttyä.

Rakkaudessa on kyse kemiasta, kertoi ystäväni ja lisäsi rakastuneensa kemiankokeeseensa, joka kuulemma oli "tosi vaikea." Miksi hän rakastui siihen ? Miksi Julia rakastui Romeoon, vaikka he molemmat tiesivät, ettei heidän rakkaudestaan voisi tulla mitään, että heidän "rakkautensa on mahdotonta" ? (Sitä paitsi Romeo kuokki Julian perheen bileissä vain unohtaakseen edellisen rakkautensa. Mitä vittua ?)
Voi rakkauden teitä. Aina on ollut niitä jotka rakastuvat pahoihin poikiin. Vetävätkö vastakohdat toisiaan puoleensa ? (Tutkimusten mukaan kyllä: perinnöllisyyden ja elämän monimuotoisuuden ja geenimuuntelun takia tiedostamatta ihmiset etsivät lisääntymiskumppania, jolla on mahdollisimman erilaiset geenit kuin itsellä, tietysti tiedostamattaan. Haju on yksi tärkeä tiedostamaton vihje paria etsiville.)

On niin monenlaista rakkautta kuin on rakastajaakin. Vähän kuin Raamatulla on yhtä monta tulkintaa kuin tulkitsijaakin. Rakkaus Raamattuun ? Liian vaikeaa. Siirrytään eteenpäin.

Väitän, että jokainen on joskus ollut rakastunut, mutta rakkaus voi olla vähän kuin sikainfluenssa: jotkut potevat sen oireettomana, jotkut kuolevat siihen.